lauantai 25. kesäkuuta 2011

#210: Ystävät hämärän jälkeen

Vampyyreita ei minunkaan kaltainen realisti ole pystynyt viime vuosina välttämään ainakaan julkisuudessa. Sen sijaan olen onnistunut sivuuttamaan kaikki Twilightit ja ylipäänsä kaikenlaisen yliluonnollisuudet aina, joten Ystävät hämärän jälkeen -elokuvaan suhtauduin luonnollisestikin huomattavan suurella varauksella.


Paperilla Ystävät hämärän jälkeen kuulostaa kamalalta: ruotsalainen vampyyrielokuva, jossa 12-vuotias koulukiusattu poika ystävystyy samanikäisen verenhimoisen vampyyrin kanssa.


Todellisuudessa Ystävät hämärän jälkeen onnistuu aika hyvin ohittamaan vampyyrimäisyyden ja keskeiseen osaan elokuvassa nousee 12-vuotiaan pojan kohtalo kiusattuna ja yksinäisenä kaverina sekä hänen syväksi muuttuva ystävyys vampyyrityttö Eliä kohtaan.


Draamallisesti elokuva toimii koko kaksituntisen ajan ja ainakin minulle elämäni ensimmäinen vampyyrielokuva toimi yllättävän hyvin. Ei nyt ihan neljää tähteä, mutta ei tosin kahtakaan.


Kolme tähteä


Nolla nukahdusta

#208: Ed Wood


Tässä leffaprojektin aikana on tullut välteltyä muutamia elokuvia ja genrejä. Koska tällainen genrevälttely perustuu ennen muuta omiin ennakkoluuloihin tietyistä elokuvista ja lajityypeistä, listan läpikäyminen järjestyksessä on omiaan vähentämään näitä turhiakin ennakkopelkoja.


Johnny Depp ja Tim Burton on yksi yhdistelmä, jota olen pyrkinyt välttämään.

Miesten seitsemästä yhteisestä leffasta olen nähnyt vain Saksikäsi Edwardin eikä muita ole oikeastaan tehnyt mieli katsoakaan.


Ed Wood on näiden miekkosten toinen yhteinen tuotos Saksikäden jälkeen. Maailman huonoimmalle leffaohjaajalle tehty mustavalkoinen kunnianosoitus olikin yllättävän tavallinen elokuva, siis tavallinen Depp/Burton-akselilla. Ja sehän sopii minulle! Aivan mahtavaa kamaa kerta kaikkiaan ja varsinkin Martin Landau upeana Bega Lugosina loihti leffaan sellaisen tunnelman että oksat pois!


Viisi tähteä


Nolla nukahdusta


tiistai 7. kesäkuuta 2011

#209: Täydellinen rikos

Hitchcockin Köysi oli yksi leffaprojektin ensimmäisiä pätkiä ja taisin jo sitäkin aikanaan vuolaasti hehkuttaa. Jostain syystä Köysi ja tämä Täydellinen rikos (Dial M For Murder, 1954) ovat jääneet Hitchcock-listaltani näkemättä, mutta hyvä, että tuli nyt erehdys korjattua.

Täydellinen rikos lienee Hitchcockia tyypillisimmillään. Tapahtumat sijoittuvat jälleen pääosin yhteen ainoaan paikkaan, tällä kertaa huoneistoon, jossa pitäisi tapahtua täydellinen vaimon palkkamurha. Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan ja edessä onkin poliisitutkinta asioiden todellisesta laidasta.

Täydellinen rikos ei ehkä ole näyttelijäsuorituksiltaan esimerkiksi Köyden veroinen suoritus, vaikka naispääosassa Grace Kelly nähdäänkin. Juoni ja sen käänteet saavatkin pääosan tässä mainiossa, mainiossa elokuvassa!

Neljä tähteä

Nolla nukahdusta

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Big Fish

Leffaprojekti on ollut tauolla jonkin aikaa, kun tv-sarjat ovat vieneet voiton. Uusin suosikki on Parks and Recreation, joka taitaa pyöriä MTV Komedialla kotimaisella nimellä Puisto-osasto. Jos ei ole tuttu sarja ja The Office -tyyppinen huumori kiinnostaa, niin tsekatkaapa. Pikkukaupungin puisto-osaston toimistotyöntekijöistä kertova sarja on _huikea_.

Ja sitten asiaan. Tim Burton. Hieno mies, mutta hänen tuotanto on aina ollut vähän turhan korkealentoista minun mieleeni. Ehkä Saksikäsi Edward vielä menettelee, mutta muuten en ole mitään suuria hurraahuutoja hänen leffoistaan saanut.

Big Fish menee ehkä osittain samaan genreen kuin Forrest Gump, vaikka Evan McGregorin esittämä päähenkilö onkin aavistuksen verran enemmän tajuissaan ja tästä maailmasta kuin Hanksin Gump. Joka tapauksessa, Big Fish on melko eeppinen kertomus kaverista, jonka elämä on tarinoiden siivittämää ja tavallisestakin riiausreissusta mies osaa rakennella maailman mahtavimman tarinan.

Big Fish oli kelpo pätkä, joskin loppua kohti tunnelma hieman latistui ja jälleen kerran elokuva kärsi hieman yli kahden tunnin pituudesta.

Kolme tähteä, nolla nukahdusta

lauantai 30. huhtikuuta 2011

#212: Länsirintamalta ei mitään uutta

Tokkopa on mikään ihme, että natsit eivät juuri perustaneet Länsirintamalta ei mitään uutta leffan juurena toimineesta kirjasta (kunnon toimittajana linkkailen luonnollisesti aina Wikipediaan).

Sen sijaan on melkoinen ihme, että elokuvaa pidetään kaikkien vuosien jälkeenkin fantastisena kuvauksena sodan ahdistuksista. Minusta elokuva oli pitkäveteinen ja jopa puuduttava.

Saksalaispojan sotaretkestä ole elokuvassa tule mitään sodan ylistystä, vaan enemmänkin sota on ahdistava kokemus ja sitä se tuntuu olevan myös koko komppanian väelle. Siinä missä Tuntemattomassa sotilaassa oli paikka paikoin hyvinkin huumoripitoista meininkiä, jäävät Länsirintaman hauskat kohtaukset ahdistavuuden varjoon.

Toki myös allekirjoittaneen kosketuspinta ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin lepää lähinnä yläasteen historiantuntien varassa. Kun toisen maailmansodan tapahtumat ovat historianoviisillekin joten kuten tiedossa, piti leffan taustoittamiseksi 1. maailmansota lueskella suosikkilähteestäni läpi ihan ajatuksen kanssa.

Elokuvan voisi ehkä kiteyttää erään ex-kolleganin tokaisuun erään yrityksen pikkujouluista, josta muodostui siten vuosiksi slogan kaveripiirissä. "Ei hyvä eikä huono."

2,5 tähteä

Joitakin hetkittäisiä torkahduksia

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

#213: Jeanne D'Arcin kärsimys



#213: Jeanne D'Arcin kärsimys

Elokuvahistoriasta vain hyvin vähän tietämättömänä Jeanne D'Arcin kärsimykseen vuodelta 1928 on hyvin vaikea suhtautua. Itse asiassa se saattaa olla jopa mahdotonta. Minun mielestäni tämä mykkäelokuva oli yksinkertaisesti puuduttava, hidastempoinen, tylsä, mitäänsanomaton ja ankea.

Mutta huonous pitää pystyä jotenkin myös perustelemaan. Okei, leffa nyt ainakin ensinnäkin on tosi vanha. Toisaalta sekään ei anna anteeksi sitä, että vuonna 1928 olisi ollut jotenkin hyväksyttävämpää tehdä huonompia elokuvia kuin vaikkapa vuonna 1933 (ks. arvioni Neljä naurettavaa naapuria.)

Ehkä Marxin veljesten esimerkki oli huono, sillä huonokin komedia antaa ehkä enemmän anteeksi. Entäpä sitten äänet? Ehkä en pitänyt elokuvasta siksi, että siitä puuttui jotain sellaista, mitä olen tottunut elokuvissa _kuulemaan_.

Ei, se ei johtunut äänistä. Veikkaisin, että tuomio olisi ollut jopa huonompi kuin äänten kanssa. Leffa nyt ei vain jostain ehkä sittenkin selittämättömästä syystä osunut kohdalleen, eikä onnistunut koskettamaan millään tasolla.

Yksi tähti

Puolittainen nukahdus

tiistai 26. huhtikuuta 2011

#223: Panssarikenraali Patton

Sotahistoria on yksi heikkouksiani, joten Pattonia katsellessa oli hyvin aikaa googlailla Pattonin, Rommelin ja ylipäätään toisen maailmansodan tapahtumia. Eipä silti, ei olisi tarvinnut, sillä ei Patton mitenkään tylsä elokuva ollut.


Leffaprojektin aikana olen itse asiassa ruvennut jopa ihan pitämään sotaelokuvista. Varsinainen räiskintä ei koskaan ole ollut erityisemmin mieleen, mutta vahvat henkilöhahmot ja tarinat sodan keskellä puhuttavat. Siksipä Pattonin vahva henkilö jaksaa kantaa tämänkin leffan alusta loppuun saakka mitä parhaiten.


Pattonissa sotiminen itsessään onkin sivuseikka, vaikka panssarikenraali rakastaakin sotaa enemmän kuin mitään muuta. Kenraalin silmät kirkastuvat runoista ja siitä, kun hän pystyy antamaan saksalaiselle Rommelille tai omissa joukoissaan kisaaville kenraaleille kunnolla turpaan. Välillä Patton ottaa kunnon johtajan tapaan itsekin kuonoon ja ainakin kerran oikein kunnolla, vähintääkin henkisesti.


Leffa makaa vahvasti George C. Scottin upean Patton-roolin varassa. Scottin roolisuoritus on kerrassaan huikea ja jättää kyllä natsit ja leffan sankarit ja antisankarit varjoonsa. Napakymppi kerta kaikkiaan. (Jälkikäteinen googlaus näyttää, Oscar-raati oli samaa mieltä. Tosin Scott ei ottanut palkintoa vastaan.)


Pituudesta on pakko rokottaa se viides tähti. Edelleenkin kolme tuntia elokuvasta kuin elokuvasta on liikaa.


Neljä tähteä


Nolla nukahdusta

torstai 14. huhtikuuta 2011

#221: Barry Lyndon




Okei, tässä vaiheessa projektia voidaan jo myöntää hävytön leffasivistymättömyyteni ja suoranaiset ennakkoluuloni. Ilman tätä projektia näkemättä olisi jäänyt todella laaja joukko leffoja, joihin en olisi koskenut pitkällä tikullakaan aiemmin. Olen nähnyt animepätkiä (en diggaa), uusia sotaleffoja ja taidepätkiäkin. Moukkuuteni leffojen saralla saattaa tämän projektin jälkeen vähentyä huomattavasti.


Yksi suurimmista ennakkoluuloistani on kohdistunut elokuviin, jotka sijoittuvat yli 50 vuotta menneisyyteen. Leffoja, jotka sijoittuvat sadan, kahdensadan tai jopa kolmensadan vuoden taakse en ole edes viitsinyt katsella. Syy: ei mitään yhtymäkohtia nykypäivään, realismin puute, yksinkertaisesti vain viitseliäisyyden puute.


Barry Lyndon oli elokuva, johon tartuin niin sanotusti pitkällä tikulla: elokuva sijoittuu jonnekin 1700-luvulle, kertoo onnenonkijasta joka kulkee tiensä köyhyydestä rikkauksiin ja on kaiken lisäksi vielä Stanley Kubrickin ohjaama (en erityisemmin ole koskaan pitänyt Kellopeli Appelsiinista.) Kun tähän lisätään vielä liki kolmen tunnin pituus, oli piina valmis alkamaan.


Vaan eipä alkanutkaan. Barry Lyndon oli aivan mahtava kokemus, todella upea elokuvaelämys, elokuva, jonka kaikkien olisi syytä nähdä. On vaikea kuvailla leffan herättämiä tunteita tarkasti, mutta jotenkin elokuvan tunnelma onnistuu viemään katsojan todellakin 1700-luvun ankeuksiin. Kubrick taisikin kuvata osan elokuvan kohtauksista autenttisessa kynttilänvalossa ja tämä näkyy. Tunnelmallisesti yksi kauneimpia leffoja ever.


Viisi tähteä


Nolla nukahdusta

tiistai 12. huhtikuuta 2011

#216: Kruunupäitä ja hyviä sydämiä

Kruunupäitä ja hyviä sydämiä on Obi-Wan Ken.. eikun Sir Alec Guinnessin aivan posketon musta komedia ajalta, jolloin edes vanhempani eivät olleet syntyneet. Elokuva istuu täydellisesti siihen samaan perinteeseen, jota olen tässä blogissani jo aiemmin vuodattanut (mm. Arsenikkia ja vanhoja pitsejä), joten lienee selvää, että odotukset elokuvalle olivat kovat. Obi-Wan Kenob.. eikun Alec Guinness näyttelee leffassa Louis Mazzinia, jonka äiti on kaukaista sukua aatelissuvulle. Itse asiassa niin kaukaista, että vaatisi peräti kahdeksan suvun jäsenen kuoleman ennen kuin Mazzinista tulisi itse herttua. Mazzinin äidin kuoltua huonon kohtelun aatelissuvulta saatuaan Mazzini päättää ryhtyä tuumasta toimeen ja alkaa teloittamaan aatelisia mitä kekseliäimmillä tavoilla päästäkseen herttuaksi herttuan paikalle. That’s it? No ei aivan. Obi-Wan.. eikun Alec Guinness näyttelee Mazzinin lisäksi elokuvan kaikki muutkin keskeiset roolit eli käytännössä murhattavat kohteensa. Joukossa on merikarhuja, vanha nainen, juoppo pappi ja niin edelleen. Ja miten hyvin näytteleekin! Obi-Wa.. eiku Alec Guinnessin suoritukset ovat niin hersyvän hauskoja, että puolitoistatuntinen menee kuin siivillä. Ei voi kuin lämpimästi suositella! Viisi tähteä Nolla nukahdusta

perjantai 8. huhtikuuta 2011

#217: Fanny ja Alexander

Voisikohan mahdollisesti olla niin, että Fanny ja Alexander on naapurimaamme kaikkien aikojen menestynein (tai ainakin palkituin) elokuva? Tiedä häntä, mutta jälleen kerran selkäpiitä karmi, kun kaivelin elokuvan paketista. Teatteriperhe, 1920-luvun Ruotsi ja pituutta reilusti yli elokuvan lakisääteisen 1,5 tunnin rajan. Eli odotettavissa oli piinaavat tunnit.

Elokuvan kesto on itse asiassa 188 minuuttia eli vähän yli kolme tuntia. Vaikka leffan kesto on ajallisesti pitkä, sijoittuu se itse asiassa vain muutaman vuoden ajanjaksolle. Leffan keskiössä pitäisi ainakin nimen mukaisesti olla Fanny ja Alexander, Ekdahlin perheen nuorimmat lapset. Enemmän elokuva kuitenkin kertoo Ekdahlin suvusta sekä mielestäni ennen kaikkea Ekdahlin perheen rouvasta. Esimerkiksi nimihahmo Fannylla on elokuvassa hädin tuskin muutama vuorosana, Alexanderin elämää ja ajatuksien elokuvassa puidaan sen sijaan paljonkin enemmän.

Fanny ja Alexander on hauska, mutta samalla tosi koskettava. Hahmot ovat herkullisia, eniten mieleen jää varmasti teatteriperheen patriootti, naistennaurattaja Gustav Adolf sekä pirullinen piispa Vergerus, josta paha oikein huokuu.

Loppua kohden elokuva muuttuu erikoisemmaksi ja oudommaksi, mutta ei se neljää tähteä huonommaksi tätä elokuvaa tee. Mainio ja kaunis elokuva.

Neljä tähteä

Nolla nukahdusta

tiistai 5. huhtikuuta 2011

#218: Menneisyyden ote

Clint Eastwoodista ei voi olla pitämättä, vaikka ei suuri leffafriikki olisikaan. Itse asiassa en tunne juuri ketään, joka ei arvostaisi tätä papparaista, joka legendaarisen näyttelijänuran lisäksi on luonut vaikuttavan uran ohjaajana.


Jostain syystä Kirjeitä Iwo Jimalta ei kuitenkaan kolahtanut, kuten aiemmasta postauksestani voi päätellä. Sen sijaan Menneisyyden ote kolahti ja oikein hyvin kolahtikin. Miksi?


1) Lajityyppi. Murhamysteeri, joka loppupeleissä keskittyykin muutaman lapsuudenkaveruksen elämän kohtaloihin, jonka keskellä on nuoren tytön murha. Silti katsoja odottaa loppuun asti, kuka lopulta oli murhaaja.


2) Näyttelijät. Sean Penn ja Kevin Bacon ovat aina olleet minun mieleisiäni näyttelijöitä. Sen sijaan Tim Robbinsia en ole juuri koskaan pitänyt kovinkaan ihmeellisenä näyttelijänä, vaikka The Shawshank Redemption hyvä leffa onkin. Menneisyyden otteessa Robbins kuitenkin pärjäsi oikein hyvin, en tosin tiedä oliko se nyt aivan Oscarin arvoinen, mutta menköön nyt.


3) Tunnelma. Elokuvassa on jäätävän synkkä tunnelma. Ei paljon naurata. Näin synkkä, mutta sitäkin koukuttavampi elokuva on harvinaisuus.


Viisi tähteä


Nolla nukahdusta

maanantai 4. huhtikuuta 2011

#219: Mary and Max

”Nelikymppinen newyorkilaismies ryhtyy kirjeenvaihtoon kahdeksanvuotiaan australialaistytön kanssa.” Mary and Maxin juonikuvaus on yksi erikoisimmista ja oudoimmista leffatakakansista pitkään aikaan.

Pettymys leffan ensisekuntien aikana oli kuitenkin valtava. Mitä helvettiä, vaha-animaatio? Wallace & Gromit? Argh. Kuten kaikki (kaksi) lukijaani osaavat varmaan arvata, en suuremmin ole animaatioleffojenkaan ystävä.

Mutta eipä tuomita ennen kuin tipahtaa. Mary and Max oli yksi hienoimmista, hauskimmista ja samalla surullisimmista elokuvista koskaan. Newyorkilaisella Maxilla ja aussityttö Marylla on yhteisiä ongelmia ja huolia; molemmat ovat epäsuosittuja ja epätavallisia ja täyttävät kertaheitolla luuserin tai jopa yhteiskunnan hylkiön roolin. Varsinkin Maxin hahmo on kaikkine fobioineen ja ihmispelkoineen niin jäätävän surullinen hahmo, että pahaa tekee.

Mary and Max on absurdi, mutta samalla jotenkin hyvin todenmukainen kuvaus siitä, millaista yksinäisyys voi pahimmillaan olla ja millaista on aito ja välitön ystävyys.

Tämä leffa aiheutti todellakin kylmiä väreitä positiivisessa mielessä. Erityispojot vielä Philip Seymor Hoffmanin ääninäyttelylle Maxin roolissa.

Viisi tähteä

Nolla nukahdusta

lauantai 2. huhtikuuta 2011

#220: Manhattan

Liityin eilen Facebook-fanisivulle, joka kuvastaa täydellisesti tunteeni Woody Allenin Manhattania kohtaan. Kiinnostuneet löytävät ryhmän täältä:

http://www.facebook.com/pages/VITTU-MITÄ-PASKAA/273336379540

Okei, Woody Allenin tuotantoahan toki kuuluisi arvostaa korkealle ja ainakin vannoutuneet leffafriikkiystäväni tuntuvat vannovat Allenin tuotannon nimeen. En ole nähnyt miehen mittavasta tuotannosta läheskään kaikkea, mutta ainakin tähän asti näkemäni tuotokset ovat olleet varsin samanlaisia kuin nyt arviossa oleva Manhattan.

Allenin hahmo on outo, puheripulista kärsivä ja moninaisissa naissuhteissa rimpuileva antisankari. Elokuvan keskeistä antia on Allenin hahmon ja hänen yhtä ongelmaisen ystävänsä Yalen kanssa käydyt keskustelut, jotka eivät tunnu johtavan yhtään mihinkään. Henkilöhahmot kaikkinensa ovat joko tyhjänpäiväisiä tai vastenmielisiä. Esimerkiksi muuten mainion näyttelijän Diane Keatonin roolihahmo Allenin ja Yalen tyttöystävänä/rakastajattarena/vihamiehenä on yksinkertaisesti ärsyttävä.

Ehkä Allenin leffojen tarkoitus onkin ärsyttää juuri minunkaltaisiani katsojia? Ehkä en vain osaa löytää Allenin hienoutta, dialogin moninaisuutta ja muuta tärkeää? Tiedä häntä, mutta minulle ei yksinkertaisesti kolahtanut.

Yksi tähti

Nolla nukahdusta

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

#140: The Social Network

Leffaprojektin tarkoituksena on käydä listaa läpi suurin piirtein käänteisessä kronologisessa järjestyksessä. Facebook-addiktina The Social Network oli kuitenkin pakko napata Makuunin hyllystä mukaan heti ensimmäisessä tilaisuudessa.

Pari ajatusta heräsi mieleen leffan jälkeen: olisiko pätkä saanut niin paljon kunniaa osakseen, jos tarinana olisi ollut joku muu nörttiteollisuuden ilmentymä Facebookin sijaan? Elokuvahan päättyi Facebookin nousun alkuun, joten vastaavanlaisen kässärin olisi saanut aikaan lukuisista muistakin nettifirmoista?

Ajallisesti The Social Network osui tietysti juuri oikeaan aikaan, siihen, kun koko maailma varmasti tietää, mikä on Facebook. Mutta se, että se on saanut niin paljon kiitosta elokuvakriitikoiden ja muiden suitsuttajien parissa, on hienoinen yllätys. Näyttelijäsuoritukset ovat ihan ookoo, käsikirjoitus ihan ookoo, mutta mitään huikeaa elokuvallista elämystä The Social Network ei mielestäni tarjonnut. Ehkä hyvä tarina riittää?

Tarinana viisi tähteä

Elokuvana kolme tähteä

Nolla nukahdusta

#224: Rosemaryn painajainen

Leffaprojektin aikana eteen on varmasti tuleva vähintäänkin muutama elokuva, jotka muistaa ainakin ohuelti nähneensä. Olen kuitenkin tehnyt sen periaatepäätöksen, että ainakin sellaiset pätkät, joista en välittömästi muista juonta ja loppuratkaisua, joutuvat uudelleenkatsottavien elokuvien listalle.

Olin melko varma, että olin nähnyt Rosemaryn painajaisen aiemmin, mutta sekoitan sen johonkin toiseen leffaan, sillä harvoin on tullut katsottua näin puuduttavaa leffaa. Kauhu ei muutenkaan ole suosikkigenreni (yllätys!) ja tällaiset Rosemaryn painajaisen kaltaiset psykotrillerit/kauhut vielä vähemmän.

Olihan elokuva kuvallisesti ihan hieno, mutta juoni 2010-lukulaisittain kovin ennalta-arvattava tai ainakin arvattavissa. Rosemaryn roolin vetänyt Mia Farrow oli kyllä hyvä, mutta muut roolit eivät tehneet mainittavaa vaikutusta. Ehkä aika on ajanut tämän lefan pelottavuuden ohi?

Kaksi tähteä

Muutama torkahdus

#225: Neljä naurettavaa naapuria

Valistuneemmat lukijani osaavat varmasti jo arvata, että Marxin leffaveljestenkin tuotanto on minulle täysin uusi aluevaltaus. Mitäpä sitä sen kummemmin harmittelemaan tai selittelemään, oma leffamakuni on ollut melkoisen suoraviivainen, aivan samalla tavalla kuin musiikkimakuni: yksinkertaista, helppoa ja nopeaakin.

Marxin Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup) kolahtaakin hyvin omaan leffamakuuni. Suurena kreisikomedian ja muunkin hölmöilyn ystävänä jälkikäteen analysoituna näiden Marx-veljesten vaikutus on varmasti ollut mielettömän suuri. Näen sieluni silmin nuoren Jim Carreyn fiilistelevän näiden hervottoman nopeatempoisten mustavalkopätkien kanssa.

Jos Fellinin Cabirian yöt teki vaikutuksen hieman toisessa tyylilajissa, niin vahvan vaikutuksen teki myös Neljä naurettavaa naapuria. Viiden tähden vaikutuksen.

Viisi tähteä.

Nolla nukahdusta.

maanantai 28. helmikuuta 2011

#227: Kick-Ass

Leffaprojektissa ollaan viimeisten viikkojen aikana oltu kohtalaisen vakavissa tunnelmissa. Jos Joulutarinaa ei lasketa, mukaan on mahtunut synkkää sotaelokuvaa, hongkongilaista draamaa ja tanskalaista tragediaa (?). Kick-Ass olikin sitten jotain ihan muuta.

Kuten blogin lukijat saattavat arvata, ennakkoasenteeni tällaisia supersankarihömpötyksiä kohtaan ovat tietysti luonnostaan jo negatiivisia. Viimeisin näkemäni supersankarileffa taisi olla ensimmäinen X-Men-pätkä joskus vuonna miekka ja kypärä ja sekin meni yli meikäläisen hilseen.

Muistan kyllä Kick-Assin tulon ensi-iltaan, eihän siitä ole aikaa kuin vuoden verran. Valtavat mainosjulisteet, joissa seikkaili nuorimies vihreässä kalsariasussa ja tyttö violetissa peruukissa. Ei kiitos, ei ole mun leffa.

Nyt projektin pakottamana on vedettävä sanat takaisin. Kick-Ass oli kertakaikkisen hauskaa viihdettä ja supersankaruuskin oli elokuvassa tuotu luonnollisesti inhimilliselle tasolle, eihän päähenkilö ole supersankari ollenkaan, vaan tavallinen nörttipoika. Pääosan esittäjänä olisikin voinut olla kuka tahansa nörttinäyttelijä Michael Ceran luuserihahmoista.

Kick-Ass oli epärealistista, hauskaa, veristä ja ennen kaikkea viihdyttävää. Juuri sopiva pätkä leffaprojektin puuduttavalta tuntuneeseen väliin.


Neljä tähteä


Nolla nukahdusta, todellakin!

#228: Kirjeitä Iwo Jimalta

Jostain syystä sotaelokuvat ovat olleet minulle aina tosi vaikea genre. Sotaelokuvat ovat ensinnäkin puuduttavan yksitotisia: alussa elokuvassa laiskotellaan tai ollaan muuten vain tylsistyneitä tunnin verran ja sen jälkeen taistellaan verissäpäin seuraavat puolitoista tuntia. Ei ole minua varten.

Toinen tunnustus sotaelokuvien suhteen onkin vaikeampi myöntää julkisesti. Olen jostain syystä ollut aina todella epäkiinnostunut sotahistoriasta. Noloa, mutta valitettavan totta. Tämä lienee tärkein syy, miksi sotaelokuvat eivät ole juuri koskaan natsanneet, ehkä muutamaa koomisempaa poikkeusta lukuun ottamatta (Kolme kuningasta yms.)


Kirjeitä Iwo Jimalta oli kahdesta edellä mainitusta syystä melko raskasta katsottavaa. Varmasti tämä elokuva oli sinänsä palkintonsa aikanaan ansainnut ja ehkä on väärin katsoa tätä Eastwoodin tavallaan kaksiosaista leffaa pelkästään yhdestä näkövinkkelistä, mutta silti. Ei irronnut meikäläiselle.

Hahmoja tuntui olevan liiankin kanssa ja ehkäpä tästä syystä nämä japanilaiset sotasankarit jäivät jotenkin ohuen oloisiksi.


Kaksi tähteä


Pari torkahdusta

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

#230: In the Mood for Love


Vaikka leffaprojekti on vasta alussa, alan jo nyt huomata tietynlaista muutosta itsessäni ja tavassa suhtautua elokuviin. Ennen elokuvaprojektia ei olisi tullut mieleenkään tarttua hongkongilaiseen romanttiseen draamaan, nyt In The Mood For Loven katseleminen ei tuottanut suurtakaan tuskaa.


Elokuvassa kaksi pariskuntaa muuttavat naapureihin. Toisen perheen rouva kärsii yksinäisyydestä miehensä työmatkojen takia ja toimittajana työskentelevän miehen vaimo tekee aivan liikaa töitä. Melko pian elokuvan alussa näiden kahden yksinäisen kohtalot kietoutuvat yhteen ja muutenkin parivaljakolla on kohta yhteisiä huolenaiheita.


In The Mood For Love on hidastempoinen, mutta samalla jotenkin kiehtova elokuva. Roolisuoritukset ovat kaurismäkeläisen hitaita, mutta myös vahvoja. Ensikatsomisen jälkeen elokuvasta jää hieman tyhjä olo ja voi olla, että täydellisesti avautuakseen In The Mood For Love vaatisi varmaankin toisen katselukerran.


Ainoana pienenä miinuksena elokuvasta voisi todeta musiikin. Puolivälissä elokuvaa tuntuu siltä, että leffassa pyörii vain yksi kappale repeatilla, mutta olihan elokuvassa sentään muitakin kappaleita.


Neljä tähteä


Nolla nukahdusta


tiistai 22. helmikuuta 2011

#242: Joulutarina

Jouluaiheiset elokuvat herättävät jo ajatuksena kevyehkön puistatuksen varsinkin tällaisessa ei-niin-jouluihmisessä. Jos elokuvan nimi sattuu vielä olemaan piinallisesti Joulutarina, jonka pääosassa on 11-vuotias leikkipyssystä haaveileva pojankoltiainen, tuntuu 93 minuuttia jo etukäteen tuskastuttavan pitkältä.

Leffan juoni tulikin jo lyhyessään selitettyä. Ralphilla on superhieno joululahjapyssy mielessä, jota vanhemmat eivät kuitenkaan ole pojalle hankkimassa vaarallisuuden takia. Joulusuunnitelmat menevät pikkukaverilla muutenkin mönkään osin vahingossa ja osin tahallistenkin jekkujen takia.

Pakko myöntää, että ennakkoluuloista huolimatta Joulutarina oli ihan sympaattinen, joskaan ei kovin syvällinen elokuva. Hauskoja kohtauksia ja pikkukaveria näyttelevä Peter Billingsley on oikein mainio. Hauskana knoppina googlauksen jälkeen todettakoon, että Billingsley ei ole kokenut perinteistä lapsitähden kohtaloa, vaan jatkanut uraansa aivan menestykkäästi muun muassa tuottajana (http://finnish.imdb.com/name/nm0082526/).

Kolme tähteä

Nolla nukahdusta

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

#234: Liikkuva linna


Leffaprojektin toinen animetuotos Liikkuva linna on odotellut pöydälläni toista kuukautta. Ehdin jo aloitella leffan katsomista, mutta Amazonin leffapaketti ja tv-sarjamaraton pitkittävät onneksi tämän Hayao Miyazakin tuotoksen katsomista.
Liikkuva linna liikkuu lähes yhtä syvissä sfääreissä kuin aiemmin tiirailemani Laputa. Nuori tyttö on turhamainen ja Turhatar-noita muuttaakaan tyttösen vanhaksi mummoksi. Mummotyttö lähtee harhailemaan kukkuloille ja törmää erikoisen velho/noita/whatever (?) Haurun Liikkuvaan linnaan ja sen eriskummallisiin asukkaisiin. Ja niin edespäin seuraavan kahden tunnin ajan.
Liikkuva linna on valmistunut vuonna 2004, joten 80-luvulla tehtyyn Laputaan verrattuna se on verrattomasta kauniimman näköinen. Paikka paikoin leffassa on jopa kauniiden maisemien ansiosta edes hiukan imua, mutta pakko tunnustaa, että pystyin välttämään vain vaivoin nukahdukset Liikkuvan linnan seurassa. Kenties nukahtamattomuus johtui siitä, että katsoin elokuvan noin viidessä osassa.
Kaksi tähteä
Nolla nukahdusta

tiistai 15. helmikuuta 2011

#226: Juhlat



Leffaprojektin ensimmäinen todellinen yllätys tapahtui eilen illalla. Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla kuorittuani Juhlat-nimisen dogmaleffan muoveista ja ladattuani sen dvd-soittimeen. Käsivarakuvaus, epätarkan oloinen kuva ja yksinäinen mies kävelemässä autiota tietä pitkin antoivat osviittaa todella pitkästä tunnista ja 40 minuutista.


Tunnelma kääntyi nopeasti, tosin elokuvan katsoneet tietävät, ettei mihinkään hirvittävän riemukkaisiin tunnelmiin leffan nimestä huolimatta. Harvoin olen kokenut leffan parissa niin pysähdyttäviä kokemuksia kuin Juhlia katsoessani.


Juonta voi googlailla tarkemmin, mutta summattuna erikoinen joukko sukulaisia kerääntyy juhlimaan isukin 60-vuotispäiviä. Leffan todellinen käännekohta tapahtuu pian alun jälkeen erään isän pojan juhlapuheen muuttuessa iloisista tunnelmista varsin synkäksi. Ja tämän tematiikan ja vahvojen hahmojen tiimoilla kuluukin koko elokuva.


Kerta kaikkiaan pysäyttävä kokemus ja järkyttävä elokuva muutenkin. Ja yksi harvoista yhdeltä istumalta katsomistani leffaprojektin elokuvista.


Viisi tähteä


Nolla nukahdusta

maanantai 14. helmikuuta 2011

#229: Loma Roomassa



Viime viikko vierähti flunssan kourissa sairasvuoteella, mutta leffaprojekti edistyi vasta eilen. Syynä tähän oli mittava tv-sarjamaraton 30 Rockin ja Entouragen parissa. Nyt täytyy ottaa hieman kiriä leffojen suhteen, jotta päästään taas itse asiaan.

Välttelen selvästikin edelleen kahta listan häntäpään elokuvaa, tosin eri syistä. Liikkuva linna –animepätkää olen jo vähän aloitellut ja yrittänyt välttää nukahdusta, Joulutarina taas sen sijaan on edelleen muoveissa odottamassa.

Amazonin paketit pelastivat minut kuitenkin näiden kahden pätkän katselulta, joten sain ottaa tarkasteluun Loma Roomassa (Roman Holiday, 1953). Audrey Hepburn esittää Roomassa vierailulla olevaa prinsessaa, joka lähtee yöllä unilääketokkuroissaan palatsistaan karkuteille. Kuin sattumalta hänet löytää skandaalinhakuinen toimittaja (Gregory Peck), joka päättää myydä stoorin prinsessasta edustamalleen uutistoimistolle.

Roomaa upeasti esittele elokuva on juoneltaan hyvin perinteinen romanttinen komedia, jossa tosin Hepburn on kertakaikkisen loistava. Jälkigooglaus tiesikin kertoa, että Oscarinhan neito roolistaan pokkasi eikä syyttä. Samainen Wikipedia-linkki sanoi myös elokuvan olevan maailman neljänneksi paras romanttinen elokuva heti Casablancan, Tuulen viemän ja West Side Storyn jälkeen. Tiedä häntä, Loma Roomassa oli ensimmäinen näkemäni tuon listan elokuva.

Neljä tähteä

Nolla nukahdusta

torstai 27. tammikuuta 2011

#241: Skandaalihäät

Leffaprojekti otti vähän takapakkia Amazonin kiikuttaessa kotiin 30 Rockin 3. tuotantokauden. Televisiosarjojen kuluttajana dvd-boksit toimivat parhaiten omalla kohdallani ja hyvät sarjat tulee kahlattua pikavauhtia tuotantokausittain.

The Philadelphia Story eli suomeksi Skandaalihäät vaikutti etukäteisodotuksiltaan huikealta. Gary Grant on tietenkin yleensä aina loistava ja tässä blogissakin olen useasti hehkuttanut James Stewartia, joten ainakin pääosiltaan kyseessä piti olla laatuleffa.

Juoni oli aika peruskauraa. Ex-mies, juorutoimittaja ja kaunotar siinä keskellä. Ja tulevat häät, näsäviisas teinityttö ja mölkki uusi aviomies. Siinäpä kamaa kerrakseen komedian aineksiksi.

Vaan eipä toiminut tällä kertaa. Leffa oli ylipitkä ja henkilöt eivät tässä leffassa jotenkin syttyneet missään kohtaa henkiin komedian vaatimalla tavalla. Vaatimaton suoritus kerta kaikkiaan, edes Stewart ei tätä elokuvaa pelastanut.

Kaksi tähteä

Nolla nukahdusta

maanantai 10. tammikuuta 2011

#233: Infernal Affairs



Tämänkertainen arvio on hyvä aloittaa asiaan hyvin löyhästi liittyvällä muistelulla. Olin työmatkalla Pariisissa vajaa kymmenkunta vuotta sitten erään suomalaisen julkkispariskunnan kanssa. Pariisin yöelämässä oppaanamme toimi Pariisissa asuvassa suomalaismies, joka vei meidät paikalliseen pintaliitomestaan, nimeltään muistaakseni VIP Room. Paikka ei ollut kovinkaan tuttu oppaallemme ja jonot juottolaan olivat todella pitkät. Jostain syystä paikan portsari bongasi yhden seurueemme mieshenkilöistä ja luuli tätä mitä ilmeisimmin joksikin kansainväliseksi tähdeksi, sillä pääsimme jonon ohi suoraan ravintolan keskellä sijaitsevaa vip-karsinaan.

Istuimme alas ja syvennyimme drinkkilistaan, kun oppaamme sananmukaisesti jäykistyi paikalleen. Kaveri kuiskasi minulle, että tilaat pullon vodkaa nyt heti pöytään. Tutkin hinnastoa ja olin pian 1 500 markkaa köyhempi. "Otatte nyt kohteliaasti yhdet paukut ja sitten lähdetään nopeasti pois täältä", opas totesi. Oppaan mukaan meidän pöydämme viereiset pöydät oli kansoitettu Pariisin hongkongilaismafian nokkamiehillä, joita ei ollut syytä katsoa ja muutenkin käytöksen piti olla moitteetonta. Tämän kuultuamme drinkeissä ei kauaa nokka tuhissut ja vaihdoimme kapakkaa.

Tästä pääsemmekin sopivasti päivän elokuvaan, hongkongilaiseen Infernal Affairsiin, josta minulla ei valitettavasti ole lainkaan niin paljon kerrottavaa kuin tuosta illasta Pariisin yössä. Rikollis/mafiajengin johtaja pistää oppipoikansa poliisikouluun, joista yksi päätyy undercover-agentiksi ja toinen rikospoliisin johtopaikoille. Tämän parivaljakon kamppailua hyvän ja pahan kanssa elokuvassa seurataan, mutta mielestäni leffa ei pysty luomaan kovinkaan intensiivistä tai koukuttavaa tunnelmaa.

Ei muuta sanottavaa.

0 nukahdusta

2 tähteä

perjantai 7. tammikuuta 2011

#244: King Kong


Muutin maalta Helsinkiin elokuussa 1996. Kuukautta aiemmin ensi-iltansa oli saanut IndependenceDay - Maailmojen sota -elokuva, jota suuntasimme niin ikään maalta muuttaneen kaverini kanssa tiirailemaan Helsingin parhaaseen elokuvateatteriin Bristoliin. Kokemus oli aikajärisyttävä. THX-äänet ja mieletön valkokangas olivat jotain sellaista, mitä ei Suomussalmennuorisoseurantalon kiertävässä leffateatterissa päässyt tapahtumaan.

Eipä enää 3D-ajalla tuo THX-leffa varmasti tuntuisi juuri miltään. Tällä lyhyellä alustuksella yritänpäästä käsiksi eilen tiirailemaan elokuvaan, King Kong vuodelta 1933. Olisi typeräälähteä vilkuilemaan King Kongia nykypäivän (3D)-lasien läpi, vaan on yritettävä matkustaaajassa liki 80 vuotta taaksepäin ja koettaa miettiä, millainen vaikutus sillä oli silloin.

Nykyihmisen silmistä King Kong on kökön näköinen, hirviöt epäaitoja ja niin edelleen. Kysyinkollegalta, miten hän elokuvaan suhtautui ja hänen kommenttinsa oli jotain hellyttävän sympaattiseen viittaavaa. Ja sitähän se totta vie onkin. Käsikirjoituksella elokuva eikoreile, näyttelijäsuoritukset eivät juuri vakuuta, mutta pirun sympaattinenhan King Kongon. Myös gorillahahmossa on jotain sellaista ihmismäistä aitoutta, jollainen koettaisiin nykyelokuvassa teeskentelyksi.
Kolme tähteä
Nolla nukahdusta

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

#237: Ystäväni Harvey

Leffaprojektissa alkaa olla kasassa kymmenkunta leffaa ja jo tähän mennessä vastaan olla tullut kolme James Stewartin elokuvaa, josta tämä viimeisin Harvey vuodelta 1950 nappaa toistaiseksi ehdottomasti pisimmän korren.

Sivistyneemmät ovat tietysti tienneet James Stewartin näyttelijänlahjat minua kauemmin. Omalla listallani Stewart nousee aivan kärkinimiin suosikkinäyttelijöissäni, samaan kategoriaan Robert De Niron ja Dustin Hoffmanin kanssa.

Harveyssa Stewart esittää 50-luvun "Forrest Gumpia", hieman yksinkertaista miekkosta, joka elelee autuaan onnellista elämää jättiläisjäniksen eli pookan kanssa.
Komediallinen leffa sisältää tietysti muutamia typeriä kliseitä ja opetuksia, mutta ei Stewartin karismaa pääroolissa Elwood P. Doydina vähennä pätkääkään. Miehen umpipositiivinen hahmo on kerta kaikkiaan niin rakastettava, ettei tätä leffaa voi mitenkään olla ihailematta.

Lisää Stewartia on tulossa lähiaikoina ainakin Skandaalihäiden merkeissä, mikäli nyt Amazonin paketti sattuu löytämään tiensä perille.

Viisi tähteä

Nolla nukahdusta

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

#238: Kolme väriä punainen


Olemme jälleen raskaiden elokuvien äärellä. Jos animepätkät hirvittävät tämän projektin tiimoilla, niin samoin hirvittävät nämä kaikenlaiset taide-elokuvat, jollaiseksi epäilemättä myös Kolme väriä -trilogia lasketaan. Kieslowskin saagasta ensimmäisenä kohdalle osui Punainen, trilogian viimeinen leffa ja toivottavaa on, ettei listalta myöhemmässä vaiheessa löydy enempää värisarjan elokuvia.


Okei, leffa on aika maltillisen mittainen (1.35), mutta silti turkasen puuduttava. Valokuvamalli etsii itseään ja törmää vanhaan, naapureidensa puheluita salakuuntelevaan tuomariin ajettuaan tämän koiran päälle. Ja siinäpä se. Sitten puhutaan, puhutaan ja puhutaan ja seuraillaan samalla nuoren tuomarin elämän karikoita.


Huh huh. Ei tästä oikeastaan jäänyt käteen mitään.


Kaksi tähteä.


0,5 nukahdusta. Leffan jälkeen uni tuli välittömästi.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Leffat



  1. Rita Hayworth - avain pakoon (1994)*



  2. Kummisetä (1972) *



  3. Kummisetä, osa II (1974) *



  4. Hyvät pahat rumat (1966) *



  5. Pulp fiction - tarinoita väkivallasta (1994)*



  6. Inception (2010)



  7. Schindlerin lista (1993)



  8. Valamiesten ratkaisu (1957)



  9. Yksi lensi yli käenpesän (1975)*



  10. Yön ritari (2008)



  11. Imperiumin vastaisku (1980)*



  12. Taru sormusten herrasta - Kuninkaan paluu (2003)



  13. Seitsemän samuraita (1954)



  14. Tähtien sota (1977) *



  15. Mafiaveljet (1990)*



  16. Casablanca (1942)



  17. Fight Club (1999)*



  18. City of God (2002)



  19. Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit (2001)



  20. Takaikkuna (1954)*



  21. Huuliharppukostaja (1968)



  22. Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) *



  23. Toy Story 3 (2010) *



  24. Psyko (1960) *



  25. Epäillyt (1995) *



  26. Matrix (1999)



  27. Uhrilampaat (1991) *



  28. Seitsemän (1995)*



  29. Ihmeellinen on elämä (1946)



  30. Memento (2000)*



  31. Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia (2002)



  32. Auringonlaskun katu (1950)



  33. Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964) *



  34. Forrest Gump (1994) *



  35. Leon (1994)*



  36. Citizen Kane - sensatioiden mies (1941) *



  37. Ilmestyskirja. Nyt. (1979) *



  38. Vaarallinen romanssi (1959)



  39. American Beauty (1999) *



  40. American History X (1998) *



  41. Taksikuski (1976) *



  42. Terminator 2 - tuomion päivä (1991)*



  43. Pelastakaa sotamies Ryan (1998)



  44. Punainen kyynel (1958) *



  45. Amélie (2001)*



  46. Alien - kahdeksas matkustaja (1979)



  47. WALL·E (2008)*



  48. Arabian Lawrence (1962)



  49. The shining - hohto (1980)*



  50. Henkien kätkemä (2001)



  51. Kunnian polut (1957)



  52. Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971)*



  53. Nainen ilman omaatuntoa (1944)



  54. Kuin surmaisi satakielen (1962)



  55. Pianisti (2002)



  56. Muiden elämä (2006)



  57. The Departed (2006)



  58. M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)



  59. Kaupungin valot (1931)



  60. Aliens - paluu (1986)



  61. Tahraton mieli (2004) *



  62. Unelmien sielunmessu (2000)*



  63. Sukellusvene U-96 (1981)



  64. Kolmas mies (1949)



  65. L.A. Confidential (1997) *



  66. Reservoir Dogs (1992)*



  67. Chinatown (1974)



  68. Sierra Madren aarre (1948)



  69. Nykyaika (1936)



  70. Kaunis elämä (1997)*



  71. Monty Pythonin hullu maailma (1975) *



  72. Paluu tulevaisuuteen (1985)*



  73. The Prestige (2006)



  74. Pan's Labyrinth (2006)



  75. Kuin raivo härkä (1980)*



  76. Cinema Paradiso (1988)



  77. Laulavat sadepisarat (1952)



  78. Piukat paikat (1959) *



  79. Kwai-joen silta (1957)*



  80. Rashomon - paholaisen portti (1950)



  81. Kaikki Eevasta (1950)



  82. Amadeus (1984)*



  83. Once upon a time in America - suuri gangsterisota(1984)



  84. Vihreä maili (1999)*



  85. Full Metal Jacket (1987)



  86. 2001: Avaruusseikkailu (1968)



  87. Kunniattomat paskiaiset (2009)*



  88. Diktaattori (1940)



  89. Braveheart - taipumaton (1995)



  90. Polkupyörävaras (1948)



  91. Poikamiesboksi (1960)



  92. Up - kohti korkeuksia 3D (2009)*



  93. Perikato (2004)



  94. Gran Torino (2008)*



  95. Metropolis (1927)



  96. Puhallus (1973) *



  97. Gladiaattori (2000)



  98. Maltan haukat (1941)



  99. Armoton (1992)



  100. Elefanttimies (1980)



  101. Sin City (2005)*



  102. Mr. Smith lähtee Washingtoniin (1939)



  103. Oldboy (2003)



  104. Alaston satama (1954)



  105. Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) *



  106. Jedin paluu (1983)*



  107. Rebekka (1940)



  108. Suuri pakoretki (1963)



  109. Die hard - vain kuolleen ruumiini yli (1988)*



  110. Batman Begins (2005)



  111. Prinsessa Mononoke (1997)



  112. Tappajahai (1975)*



  113. Hotelli Ruanda (2004)



  114. Slummien miljonääri (2008)*



  115. Seitsemäs sinetti (1957)



  116. Blade Runner (1982)



  117. Fargo (1996)*



  118. Menetetty maa (2007)



  119. Ajojahti (1995)*



  120. Kenraali (1926)



  121. Ihmemaa Oz (1939)



  122. Pahan kosketus (1958)



  123. Vain muutaman dollarin tähden (1965)



  124. Ran (1985)



  125. Yojimbo - onnensoturi (1961)



  126. District 9 (2009)



  127. Snatch - hävyttömät (2000) *



  128. Kuudes aisti (1999)*



  129. Todistaja (1957)



  130. Annie Hall (1977)



  131. Donnie Darko (2001)



  132. Mansikkapaikka (1957)



  133. Kauriinmetsästäjä (1978)*



  134. Lannistumaton Luke (1967)



  135. Avatar (2009)



  136. Muukalaisia junassa (1951)



  137. Tulikärpästen hauta (1988)



  138. The Big Lebowski (1998)*



  139. Sheriffi (1952)



  140. 140.The Social Network (2010) 10.3.2011



  141. Kill Bill: Vol. 1 (2003)*



  142. Tapahtuipa eräänä yönä (1934)



  143. Platoon - nuoret sotilaat (1986) *



  144. Leijonakuningas (1994)*



  145. Erämaan armoille (2007)



  146. There Will Be Blood (2007)



  147. Kohtalon avain (1946)



  148. Million Dollar Baby (2004) *



  149. Leluelämää (1995) *



  150. Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (1969)



  151. Tuulen viemää (1939)



  152. Auringonnousu (1927)



  153. Mantshurian kandidaatti (1962)



  154. The wrestler - Painija (2008) *



  155. Trainspotting (1996)*



  156. Ben-Hur (1959)



  157. Scarface - Arpinaama (1983)*



  158. Vihan hedelmät (1940)



  159. Miehuuskoe (1967)*



  160. Syvä uni (1946)



  161. Päiväni murmelina (1993)*



  162. Kultakuume (1925)



  163. Brianin elämä (1979)*



  164. Medusan sinetti (2007)



  165. Amores perros - rakkaat koirat (2000)



  166. Nemoa etsimässä (2003) *



  167. Terminator - tuhoaja (1984) *



  168. Stand by me - viimeinen kesä (1986)*



  169. Black Swan (2010)



  170. How to Train Your Dragon (2010)



  171. Parhaat vuodet (1946)



  172. Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998)*



  173. The thing - 'se' jostakin (1982)



  174. Casino (1995)*



  175. V niin kuin verikosto (2006)



  176. Chaplinin poika (1921)



  177. 12 apinaa (1995) *



  178. Hikinen iltapäivä (1975)



  179. Katseeseen kätketty (2009)



  180. Rottatouille (2007)*



  181. Ikiru - tuomittu (1952)



  182. Gandhi (1982)



  183. Pelon palkka (1953)



  184. Star Trek (2009)



  185. Pirulliset (1955)



  186. 8 1/2 (1963)



  187. Prinsessan ryöstö (1987)



  188. Pimeydessä vaeltava (1955)



  189. Nürnbergin tuomio (1961)



  190. Ihmeperhe (2004)*



  191. Naapurini Totoro (1988)



  192. Suurkaupungin hait (1961)



  193. Will Hunting (1997)*



  194. Peli on menetetty (1956)



  195. Kukkoilijat (2008)



  196. Hurja joukko (1969)



  197. Kasvot kuvaruudussa (1976)



  198. Viettelyksen vaunu (1951)



  199. Perhonen lasikuvussa (2007)



  200. Tie (1954)



  201. 400 kepposta (1959)



  202. Manaaja (1973)



  203. Ihmisen pojat (2006)



  204. Vankileiri 17 (1953)



  205. Naisen naamio - Persona (1966)



  206. Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966)



  207. Taistelu Algeriasta (1966)



  208. Ed Wood (1994)



  209. Täydellinen rikos (1954)



  210. Ystävät hämärän jälkeen (2008)



  211. Big Fish (2003) 22.5.2011



  212. Länsirintamalta ei mitään uutta (1930) 28.4.2011



  213. Jeanne d'Arcin kärsimys (1928) 26.4.2011



  214. Magnolia (1999) *



  215. Rocky (1976) *



  216. Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949) 2.4.2011



  217. Fanny ja Alexander (1982) 31.3.2011



  218. Menneisyyden ote (2003) 29.3.2011



  219. Mary and Max (2009) 28.3.2011



  220. Manhattan (1979) 26.3.2011



  221. Barry Lyndon (1975) 4.4.2011



  222. Kill Bill: Vol. 2 (2004)*



  223. Panssarikenraali Patton (1970) 17.4.2011



  224. Rosemaryn painajainen (1968) 6.3.2011



  225. Neljä naurettavaa naapuria (1933) 3.3.2011



  226. Juhlat (1998) 14.2.2010



  227. Kick-Ass (2010) 28.2.2011



  228. Kirjeitä Iwo Jimalta (2006) 26.2.2011



  229. Loma Roomassa (1953) 13.2.2010



  230. In the Mood for Love (2000) 22.2.2011



  231. The Truman Show (1998) *



  232. Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous(2003) *



  233. Infernal Affairs (2002) 8.1.2011



  234. Liikkuva linna (2004) 16.2.2011



  235. Crash (2004/I) *



  236. Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (1944) 1.1.2011



  237. Ystäväni Harvey (1950) 4.1.2011



  238. Kolme väriä: Punainen (1994) 1.1.2011



  239. Meidän vastaeronneitten kesken (1940) 30.12.2010



  240. Cabirian yöt (1957) 28.12.2010



  241. Skandaalihäät (1940) 27.1.2011



  242. Joulutarina (1983) 20.2.2011



  243. Pirullista peliä (1972) 27.12.2010



  244. Köysi (1948) 24.12.2010



  245. Viisi vuodenaikaa (2003) 24.12.2010



  246. Monsterit oy (2001)*



  247. Laputa - Linna taivaalla (1986) 22.12.2010



  248. Mies joka ampui Liberty Valancen (1962) 23.12.2010



  249. Mulholland Drive (2001) 19.12.2010












* = Nähty aiemmin