keskiviikko 29. joulukuuta 2010

#240: Cabirian yöt

Kuten blogini lukijat arvannevat (teitä on blogilistan mukaan yksi kappale!), olen sivistymätön myös Fellinin elokuvien suhteen. Ainoa kontaktini tämän italialaismestarin tuotoksiin on Mikko Kuustosen biisin Kaktusviinaa-alkusäkeet, joissa todetaan elämän olevan kuin leffaa Fellinin. Sanojen tarkoitusperää olen pohtinut vuosikausia ja joudun luultavasti katsomaan useammankin Fellinin tuotoksen ennen kuin noiden sanojen merkitys avautuu.


Top 250 -listan ensimmäinen Fellini-leffa oli Cabirian yöt. Totta kai epäilevänä Tuomaana arvelin IMDB:n listoilla olevan kirjoitusvirheen, eihän minkään elokuvan nimi voi olla Cabirian yöt, vaan kyse on tietenkin Caribian öistä. Kun ensimmäistä Google-osumat Caribian yöt -haulla viittasivat turkulaiseen kylpylään, oli uskottava, että elokuva on todellakin Cabirian yöt.


Cabiria on onnea etsivä ilotyttö Roomassa. Leffa alkaa musertavalla kohtauksella, jossa poikaystävä tuuppaa tai ainakin toivoo tuuppaavansa Cabirian jokeen ja juoksee rahojen kanssa tiehensä. Oikeastaan elokuvan ensimmäiseen kohtaukseen tiivistyy Cabirian elämä, joka on aaltoilua rakkaudesta toiseen ja onnesta karmeaan epätoivoon. Cabiria on kuitenkin perusluonteeltaan optimisti, joka tuntuu nousevan jaloilleen vaikka kulkeekin pettymyksestä toiseen.


Elokuva kulkee hieman episodimaisesti tarinasta toiseen tai oikeastaan yöstä yöhön, kuten nimikin sen sanoo. Cabirian yöt on kuvaukseltaan todella kaunis ja Cabiriaa esittävä, Fellinin silloinen vaimo Guilietta Masina, on kertakaikkiaan hurmaava hieman höpsönä ja luottavaisena prostituoituna.


Aivan viiteen tähteen leffaa ei uskalla korottaa, yksi piste napsahtaa pois muutamasta ylipitkästä ja puuduttavasta kohtauksesta. Elokuva oli kuitenkin erinomaisesta ennakko-odotusten vastainen, positiivinen ja kaunis kuvaus.


Neljä tähteä


Nolla nukahdusta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti