lauantai 25. kesäkuuta 2011

#210: Ystävät hämärän jälkeen

Vampyyreita ei minunkaan kaltainen realisti ole pystynyt viime vuosina välttämään ainakaan julkisuudessa. Sen sijaan olen onnistunut sivuuttamaan kaikki Twilightit ja ylipäänsä kaikenlaisen yliluonnollisuudet aina, joten Ystävät hämärän jälkeen -elokuvaan suhtauduin luonnollisestikin huomattavan suurella varauksella.


Paperilla Ystävät hämärän jälkeen kuulostaa kamalalta: ruotsalainen vampyyrielokuva, jossa 12-vuotias koulukiusattu poika ystävystyy samanikäisen verenhimoisen vampyyrin kanssa.


Todellisuudessa Ystävät hämärän jälkeen onnistuu aika hyvin ohittamaan vampyyrimäisyyden ja keskeiseen osaan elokuvassa nousee 12-vuotiaan pojan kohtalo kiusattuna ja yksinäisenä kaverina sekä hänen syväksi muuttuva ystävyys vampyyrityttö Eliä kohtaan.


Draamallisesti elokuva toimii koko kaksituntisen ajan ja ainakin minulle elämäni ensimmäinen vampyyrielokuva toimi yllättävän hyvin. Ei nyt ihan neljää tähteä, mutta ei tosin kahtakaan.


Kolme tähteä


Nolla nukahdusta

#208: Ed Wood


Tässä leffaprojektin aikana on tullut välteltyä muutamia elokuvia ja genrejä. Koska tällainen genrevälttely perustuu ennen muuta omiin ennakkoluuloihin tietyistä elokuvista ja lajityypeistä, listan läpikäyminen järjestyksessä on omiaan vähentämään näitä turhiakin ennakkopelkoja.


Johnny Depp ja Tim Burton on yksi yhdistelmä, jota olen pyrkinyt välttämään.

Miesten seitsemästä yhteisestä leffasta olen nähnyt vain Saksikäsi Edwardin eikä muita ole oikeastaan tehnyt mieli katsoakaan.


Ed Wood on näiden miekkosten toinen yhteinen tuotos Saksikäden jälkeen. Maailman huonoimmalle leffaohjaajalle tehty mustavalkoinen kunnianosoitus olikin yllättävän tavallinen elokuva, siis tavallinen Depp/Burton-akselilla. Ja sehän sopii minulle! Aivan mahtavaa kamaa kerta kaikkiaan ja varsinkin Martin Landau upeana Bega Lugosina loihti leffaan sellaisen tunnelman että oksat pois!


Viisi tähteä


Nolla nukahdusta


tiistai 7. kesäkuuta 2011

#209: Täydellinen rikos

Hitchcockin Köysi oli yksi leffaprojektin ensimmäisiä pätkiä ja taisin jo sitäkin aikanaan vuolaasti hehkuttaa. Jostain syystä Köysi ja tämä Täydellinen rikos (Dial M For Murder, 1954) ovat jääneet Hitchcock-listaltani näkemättä, mutta hyvä, että tuli nyt erehdys korjattua.

Täydellinen rikos lienee Hitchcockia tyypillisimmillään. Tapahtumat sijoittuvat jälleen pääosin yhteen ainoaan paikkaan, tällä kertaa huoneistoon, jossa pitäisi tapahtua täydellinen vaimon palkkamurha. Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan ja edessä onkin poliisitutkinta asioiden todellisesta laidasta.

Täydellinen rikos ei ehkä ole näyttelijäsuorituksiltaan esimerkiksi Köyden veroinen suoritus, vaikka naispääosassa Grace Kelly nähdäänkin. Juoni ja sen käänteet saavatkin pääosan tässä mainiossa, mainiossa elokuvassa!

Neljä tähteä

Nolla nukahdusta