Vampyyreita ei minunkaan kaltainen realisti ole pystynyt viime vuosina välttämään ainakaan julkisuudessa. Sen sijaan olen onnistunut sivuuttamaan kaikki Twilightit ja ylipäänsä kaikenlaisen yliluonnollisuudet aina, joten Ystävät hämärän jälkeen -elokuvaan suhtauduin luonnollisestikin huomattavan suurella varauksella.
Paperilla Ystävät hämärän jälkeen kuulostaa kamalalta: ruotsalainen vampyyrielokuva, jossa 12-vuotias koulukiusattu poika ystävystyy samanikäisen verenhimoisen vampyyrin kanssa.
Todellisuudessa Ystävät hämärän jälkeen onnistuu aika hyvin ohittamaan vampyyrimäisyyden ja keskeiseen osaan elokuvassa nousee 12-vuotiaan pojan kohtalo kiusattuna ja yksinäisenä kaverina sekä hänen syväksi muuttuva ystävyys vampyyrityttö Eliä kohtaan.
Draamallisesti elokuva toimii koko kaksituntisen ajan ja ainakin minulle elämäni ensimmäinen vampyyrielokuva toimi yllättävän hyvin. Ei nyt ihan neljää tähteä, mutta ei tosin kahtakaan.
Kolme tähteä
Nolla nukahdusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti