Voisikohan mahdollisesti olla niin, että Fanny ja Alexander on naapurimaamme kaikkien aikojen menestynein (tai ainakin palkituin) elokuva? Tiedä häntä, mutta jälleen kerran selkäpiitä karmi, kun kaivelin elokuvan paketista. Teatteriperhe, 1920-luvun Ruotsi ja pituutta reilusti yli elokuvan lakisääteisen 1,5 tunnin rajan. Eli odotettavissa oli piinaavat tunnit.
Elokuvan kesto on itse asiassa 188 minuuttia eli vähän yli kolme tuntia. Vaikka leffan kesto on ajallisesti pitkä, sijoittuu se itse asiassa vain muutaman vuoden ajanjaksolle. Leffan keskiössä pitäisi ainakin nimen mukaisesti olla Fanny ja Alexander, Ekdahlin perheen nuorimmat lapset. Enemmän elokuva kuitenkin kertoo Ekdahlin suvusta sekä mielestäni ennen kaikkea Ekdahlin perheen rouvasta. Esimerkiksi nimihahmo Fannylla on elokuvassa hädin tuskin muutama vuorosana, Alexanderin elämää ja ajatuksien elokuvassa puidaan sen sijaan paljonkin enemmän.
Fanny ja Alexander on hauska, mutta samalla tosi koskettava. Hahmot ovat herkullisia, eniten mieleen jää varmasti teatteriperheen patriootti, naistennaurattaja Gustav Adolf sekä pirullinen piispa Vergerus, josta paha oikein huokuu.
Loppua kohden elokuva muuttuu erikoisemmaksi ja oudommaksi, mutta ei se neljää tähteä huonommaksi tätä elokuvaa tee. Mainio ja kaunis elokuva.
Neljä tähteä
Nolla nukahdusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti