Clint Eastwoodista ei voi olla pitämättä, vaikka ei suuri leffafriikki olisikaan. Itse asiassa en tunne juuri ketään, joka ei arvostaisi tätä papparaista, joka legendaarisen näyttelijänuran lisäksi on luonut vaikuttavan uran ohjaajana.
Jostain syystä Kirjeitä Iwo Jimalta ei kuitenkaan kolahtanut, kuten aiemmasta postauksestani voi päätellä. Sen sijaan Menneisyyden ote kolahti ja oikein hyvin kolahtikin. Miksi?
1) Lajityyppi. Murhamysteeri, joka loppupeleissä keskittyykin muutaman lapsuudenkaveruksen elämän kohtaloihin, jonka keskellä on nuoren tytön murha. Silti katsoja odottaa loppuun asti, kuka lopulta oli murhaaja.
2) Näyttelijät. Sean Penn ja Kevin Bacon ovat aina olleet minun mieleisiäni näyttelijöitä. Sen sijaan Tim Robbinsia en ole juuri koskaan pitänyt kovinkaan ihmeellisenä näyttelijänä, vaikka The Shawshank Redemption hyvä leffa onkin. Menneisyyden otteessa Robbins kuitenkin pärjäsi oikein hyvin, en tosin tiedä oliko se nyt aivan Oscarin arvoinen, mutta menköön nyt.
3) Tunnelma. Elokuvassa on jäätävän synkkä tunnelma. Ei paljon naurata. Näin synkkä, mutta sitäkin koukuttavampi elokuva on harvinaisuus.
Viisi tähteä
Nolla nukahdusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti