maanantai 28. helmikuuta 2011

#228: Kirjeitä Iwo Jimalta

Jostain syystä sotaelokuvat ovat olleet minulle aina tosi vaikea genre. Sotaelokuvat ovat ensinnäkin puuduttavan yksitotisia: alussa elokuvassa laiskotellaan tai ollaan muuten vain tylsistyneitä tunnin verran ja sen jälkeen taistellaan verissäpäin seuraavat puolitoista tuntia. Ei ole minua varten.

Toinen tunnustus sotaelokuvien suhteen onkin vaikeampi myöntää julkisesti. Olen jostain syystä ollut aina todella epäkiinnostunut sotahistoriasta. Noloa, mutta valitettavan totta. Tämä lienee tärkein syy, miksi sotaelokuvat eivät ole juuri koskaan natsanneet, ehkä muutamaa koomisempaa poikkeusta lukuun ottamatta (Kolme kuningasta yms.)


Kirjeitä Iwo Jimalta oli kahdesta edellä mainitusta syystä melko raskasta katsottavaa. Varmasti tämä elokuva oli sinänsä palkintonsa aikanaan ansainnut ja ehkä on väärin katsoa tätä Eastwoodin tavallaan kaksiosaista leffaa pelkästään yhdestä näkövinkkelistä, mutta silti. Ei irronnut meikäläiselle.

Hahmoja tuntui olevan liiankin kanssa ja ehkäpä tästä syystä nämä japanilaiset sotasankarit jäivät jotenkin ohuen oloisiksi.


Kaksi tähteä


Pari torkahdusta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti