keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

#213: Jeanne D'Arcin kärsimys



#213: Jeanne D'Arcin kärsimys

Elokuvahistoriasta vain hyvin vähän tietämättömänä Jeanne D'Arcin kärsimykseen vuodelta 1928 on hyvin vaikea suhtautua. Itse asiassa se saattaa olla jopa mahdotonta. Minun mielestäni tämä mykkäelokuva oli yksinkertaisesti puuduttava, hidastempoinen, tylsä, mitäänsanomaton ja ankea.

Mutta huonous pitää pystyä jotenkin myös perustelemaan. Okei, leffa nyt ainakin ensinnäkin on tosi vanha. Toisaalta sekään ei anna anteeksi sitä, että vuonna 1928 olisi ollut jotenkin hyväksyttävämpää tehdä huonompia elokuvia kuin vaikkapa vuonna 1933 (ks. arvioni Neljä naurettavaa naapuria.)

Ehkä Marxin veljesten esimerkki oli huono, sillä huonokin komedia antaa ehkä enemmän anteeksi. Entäpä sitten äänet? Ehkä en pitänyt elokuvasta siksi, että siitä puuttui jotain sellaista, mitä olen tottunut elokuvissa _kuulemaan_.

Ei, se ei johtunut äänistä. Veikkaisin, että tuomio olisi ollut jopa huonompi kuin äänten kanssa. Leffa nyt ei vain jostain ehkä sittenkin selittämättömästä syystä osunut kohdalleen, eikä onnistunut koskettamaan millään tasolla.

Yksi tähti

Puolittainen nukahdus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti