Okei, tässä vaiheessa projektia voidaan jo myöntää hävytön leffasivistymättömyyteni ja suoranaiset ennakkoluuloni. Ilman tätä projektia näkemättä olisi jäänyt todella laaja joukko leffoja, joihin en olisi koskenut pitkällä tikullakaan aiemmin. Olen nähnyt animepätkiä (en diggaa), uusia sotaleffoja ja taidepätkiäkin. Moukkuuteni leffojen saralla saattaa tämän projektin jälkeen vähentyä huomattavasti.
Yksi suurimmista ennakkoluuloistani on kohdistunut elokuviin, jotka sijoittuvat yli 50 vuotta menneisyyteen. Leffoja, jotka sijoittuvat sadan, kahdensadan tai jopa kolmensadan vuoden taakse en ole edes viitsinyt katsella. Syy: ei mitään yhtymäkohtia nykypäivään, realismin puute, yksinkertaisesti vain viitseliäisyyden puute.
Barry Lyndon oli elokuva, johon tartuin niin sanotusti pitkällä tikulla: elokuva sijoittuu jonnekin 1700-luvulle, kertoo onnenonkijasta joka kulkee tiensä köyhyydestä rikkauksiin ja on kaiken lisäksi vielä Stanley Kubrickin ohjaama (en erityisemmin ole koskaan pitänyt Kellopeli Appelsiinista.) Kun tähän lisätään vielä liki kolmen tunnin pituus, oli piina valmis alkamaan.
Vaan eipä alkanutkaan. Barry Lyndon oli aivan mahtava kokemus, todella upea elokuvaelämys, elokuva, jonka kaikkien olisi syytä nähdä. On vaikea kuvailla leffan herättämiä tunteita tarkasti, mutta jotenkin elokuvan tunnelma onnistuu viemään katsojan todellakin 1700-luvun ankeuksiin. Kubrick taisikin kuvata osan elokuvan kohtauksista autenttisessa kynttilänvalossa ja tämä näkyy. Tunnelmallisesti yksi kauneimpia leffoja ever.
Viisi tähteä
Nolla nukahdusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti