Tämänkertainen arvio on hyvä aloittaa asiaan hyvin löyhästi liittyvällä muistelulla. Olin työmatkalla Pariisissa vajaa kymmenkunta vuotta sitten erään suomalaisen julkkispariskunnan kanssa. Pariisin yöelämässä oppaanamme toimi Pariisissa asuvassa suomalaismies, joka vei meidät paikalliseen pintaliitomestaan, nimeltään muistaakseni VIP Room. Paikka ei ollut kovinkaan tuttu oppaallemme ja jonot juottolaan olivat todella pitkät. Jostain syystä paikan portsari bongasi yhden seurueemme mieshenkilöistä ja luuli tätä mitä ilmeisimmin joksikin kansainväliseksi tähdeksi, sillä pääsimme jonon ohi suoraan ravintolan keskellä sijaitsevaa vip-karsinaan.
Istuimme alas ja syvennyimme drinkkilistaan, kun oppaamme sananmukaisesti jäykistyi paikalleen. Kaveri kuiskasi minulle, että tilaat pullon vodkaa nyt heti pöytään. Tutkin hinnastoa ja olin pian 1 500 markkaa köyhempi. "Otatte nyt kohteliaasti yhdet paukut ja sitten lähdetään nopeasti pois täältä", opas totesi. Oppaan mukaan meidän pöydämme viereiset pöydät oli kansoitettu Pariisin hongkongilaismafian nokkamiehillä, joita ei ollut syytä katsoa ja muutenkin käytöksen piti olla moitteetonta. Tämän kuultuamme drinkeissä ei kauaa nokka tuhissut ja vaihdoimme kapakkaa.
Tästä pääsemmekin sopivasti päivän elokuvaan, hongkongilaiseen Infernal Affairsiin, josta minulla ei valitettavasti ole lainkaan niin paljon kerrottavaa kuin tuosta illasta Pariisin yössä. Rikollis/mafiajengin johtaja pistää oppipoikansa poliisikouluun, joista yksi päätyy undercover-agentiksi ja toinen rikospoliisin johtopaikoille. Tämän parivaljakon kamppailua hyvän ja pahan kanssa elokuvassa seurataan, mutta mielestäni leffa ei pysty luomaan kovinkaan intensiivistä tai koukuttavaa tunnelmaa.
Ei muuta sanottavaa.
0 nukahdusta
2 tähteä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti