#225: Neljä naurettavaa naapuria

Valistuneemmat lukijani osaavat varmasti jo arvata, että Marxin leffaveljestenkin tuotanto on minulle täysin uusi aluevaltaus. Mitäpä sitä sen kummemmin harmittelemaan tai selittelemään, oma leffamakuni on ollut melkoisen suoraviivainen, aivan samalla tavalla kuin musiikkimakuni: yksinkertaista, helppoa ja nopeaakin.

Marxin Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup) kolahtaakin hyvin omaan leffamakuuni. Suurena kreisikomedian ja muunkin hölmöilyn ystävänä jälkikäteen analysoituna näiden Marx-veljesten vaikutus on varmasti ollut mielettömän suuri. Näen sieluni silmin nuoren Jim Carreyn fiilistelevän näiden hervottoman nopeatempoisten mustavalkopätkien kanssa.

Jos Fellinin Cabirian yöt teki vaikutuksen hieman toisessa tyylilajissa, niin vahvan vaikutuksen teki myös Neljä naurettavaa naapuria. Viiden tähden vaikutuksen.

Viisi tähteä.

Nolla nukahdusta.