Okei, minulla oli kyllä käsitys, että Arsenikkia ja vanhoja pitsejä on klassikkoelokuva, mutta Helsingin kaupunginteatterin rummutettua näytöstä Asko Sarkolan ja Esko Roineen naishahmoilla, ajattelin elokuvankin olevan vain Piukat paikat -tyyppinen hassuttelu, jossa miehet pukeutuvat naisiksi.Kaupunginteatterissa (joka on itseltäni vielä näkemättä), hassuttelua haetaan siis miehet pukeutuvat naiseksi -asetelmassa, mutta elokuvassa kaksi murhanhimoista vanhaa tätiä ovat aivan aitoja naishahmoja. Ja se tuntuu riittävän hauskuuden ylläpitämiseksi.
Arsenikissa on perinteiset farssin ainekset ja aimo annos mustaa huumoria. Vanhat, herttaiset vanhatpiiat murhaavat joutessaan taloon eksyviä yksinäisiä miehiä arsenikilla, syanidilla ja muilla herkuilla höystetyllä viinillä. Kun tähän perusasetelmaan lisätään Theodor Rooseveltiksi jämähtänyt sisarenpoika, juuri avioitunut ikuinen poikamies, muutama poliisi, murhanhimoinen sisarenpoika oudon lääkärinsä kera ja liuta muita erikoisuuksia, on soppa valmis.
Arsenikkia oli nyt toinen Gary Grantin leffa putkeen ja yltää mielestäni tässä pätkässä aika paljon parempaan suoritukseen. Dialogi on jälleen nopeaa ja tapahtumat farssimaiseen tyyliin todella nopeita ja väärinkäsityksiä täynnä. Erinomainen elokuva!
Viisi tähteä
Nolla nukahdusta
Tää on ihan mun suosikkeja. Joku kymmenisen vuotta sitten mtv3 näytti näitä Cary Grant leffoja koko kesän ja tämä niistä suosikkini, vaikkakin monet lähes samalla tasolla.
VastaaPoistaSama täällä, tykkäsin todella paljon. Perjantaina vuorossa sitten teatteriversion väijyminen Helsingin kaupunginteatterissa.
VastaaPoista